Laskeuduimme Mandalayn jälkeen vähän erilaiseen maailmaan. Stupia tai pagodoja, temppeleitä, luostareita silmän kantamattomiin kuivalla tasangolla, todella mystistä. Tuntui kuin olisimme tipahtaneet keskelle satumaailmaa, tunne oli hyvin kiehtova. Bagan oli 900-1300-luvulla Myanmaria edeltävän Paganin kuningaskunnan pääkaupunki. Kuningaskunnan suuruuden aikoina temppeleita ja pagodoja oli yli 10.000 – nykypäiviin niitä on säilynyt vielä noin 2200. Niitä on tuhoutunut mm. maanjäristyksissä, joista viimeisin sattui vuonna 2016.  Bagan valittiin myös 2019 Unescon maailmanperintölistalle

Bagan sijaitsee  kuivalla tasangolla maata pohjois-eteläsuunnassa halkovan Irrawaddy-joen itärannalla. Täällä ei ole sadekautta, joten tänne on helppo tulla minä vuodenaikana tahansa. Vaikka Bagan on hyvin vanha muinainen pienehkö kaupunki niin täältä löytyy myös hienoja hotelleja. Alueelle on myös pieni sisäänpääsymaksu.

Shwezigon Pagoda

ja kultaakin kimalteli, Shwezigonin Pagoda. Yksi vanhimmista ja vaikuttavimmista temppeleistä Baganissa.

Htilominlo Temple

Htilominlo Temppelin ympärillä on muuri ja sisäpuolella paikallinen tori, jossa myydään mm. käsitöitä ja erilaisia matkamuistoja.

Myös Myanmarin kuuluisia pitkäkaulaisia kaylan-heimon naisia satuimme näkemään esittelemässä turisteille ompeluksiaan. Ja tuo vanhemman naisen kädessä oleva huivi sai sitten uuden kodin meiltä.

Hauskin tapa meistä oli kiertää Bagania hevoskärrykyydillä, joka vei meidät pitkin kapeita kärryteitä ympäri ämpäri pikku kaupunkia. Temppeleitä ja pagodoita tai stupia oli niin paljon että hevoskuski toimi hyvänä oppaana ja kierrätti meitä mielenkiintoisimmissa kohteissa pitkin kuivaa tasankoa. Näimme paikallista asutusta, siististi pukeutuneita koululaisia ja lisää ihania satumaisia pagoda-maisemia toisensa perään.  Toinen eksoottinen ja romanttinen  tapa olisi ollut kuumailmapallokyyti, varsinkin auringonlaskun aikaan, mutta se tuntui korkeampaikankammoiselle olevan hivenen liikaa. 

Jos haluat rentouttavan reissun niin etukäteen suunniteltu reitti oppaineen on suositeltava vaihtoehto. Huomasimme, että hotellinkin kartta ja etäisyydet ei aina ihan pitäneet paikkansa. Toisena iltana, kun lähdimme etsimään auringonlaskua läheisen joen varrella olevaan ravintolaan, niin taksien saaminenkaan illalla takaisin ei ollutkaan päivänselvä asia. Eikä ravintolasta tiedetty minne soittaa, mutta löysimme sinne vieneen taksin numeron taskunpohjaa penkoessamme. Onneksi pyysimme tullessamme taksilta puhelinnumeron. Olisi tullut muuten kilometrien kävelyreissu hotellille ja vielä pimeässä. 

Lisää Myanmarista…