Bonjour Bruxelles

Alku Brysselissä tammikuussa 2021 tuntui takkuiselta. Jakartan valon ja lämmön jälkeen kontrasti oli suuri, tulimme tänne tammikuun pimeimpään ja nähtävästi sateisimpaan ja viileimpään aikaan. Kaupunki oli hiljainen, koronan takia kaikki kontaktit ympärillä oli vähissä ja tuntui että olimme kaupungissa melkein kahdestaan. Päädyimme aluksi asuntohotelliin, josta oli näkymä sisäpihalle ja aurinkoa täytyi etsiä tavallisesti ylöspäin kurkottamalla, jos sellainen valoilmiö sattui näkymään.

Nainen katsoo ulkona olevia taloja ikkunasta.

Brysselin asunnon ikkunan takana valkoisia ja punaisia kerrostaloja.

Kaupunki on EU -pääkaupunki, mutta itsestä tuntui oudolta, että kaikki mahdollinen paperiasia oli vain ranskaksi ja hollanniksi. Ranskan kieltä ymmärtämättömänä kaikki asiointi tuntui vaivalloiselta ja hitaalta kun etsii tietoa jostakin. Tekstit kaupoissa ja nettisivuilla on vain ranskaksi tai hollannniksi tai esim. ajan varaaminen täysin uudehkoon sairaalaankaan ei tuottanut englanniksi tulosta puhelimitse vaan piti mennä paikanpäälle hoitamaan asia.

Grand Place

Brysselin kadut tulivat tutuiksi. Autoa ei vielä ollut, joten jokapäiväiset kävelylenkit tekivät ympäristöstä tutun. Kadut olivat hiljaiset koronarajoitusten takia ja tuntui ihmeelliseltä olla miljoonakaupungissa, jossa ei liikkunut paljon kukaan ulkosalla, varsinkaan EU -alueella tai vanhassa kaupungissa, josta turistit uupuivat kokonaan.

Ensimmäisten päivien aikana täytyi tutustua belgialaisten rakastamiin vohveleihin. Toinen kauppa mikä tuntui saavan olevan auki koronarajoitusten aikana oli suklaakaupat.

Asunnon etsiminen oli mielenkiintoista huomioiden korona-aika. Kontaktit oli rajattu vain yhteen henkilöön kahden viikon jaksolla, joten meidän oli pysyttävä samassa välittäjässä koko ajan. Etsimme parvekkeellista asuntoa läheltä mieheni työpaikkaa, jossa olisi siisti keittiö. Brysselissä on ulkoapäin kuvankauniita, romanttisia vanhoja taloja, missä on korkeat huoneet ja ikkunat, mutta niissä on tavallisesti vain ranskalainen parveke. Näistä ensin haaveilimme, mutta kun selailin vuokrailmoituksia, nyt vuokralla olevat asunnot eivät vastanneet sisältäpäin omaa mieltymystä ja vielä kun kuuli kosteusongelmista yms. ongelmista niin yritimme etsiä uudempaa kerrostaloa.

iso ikkunainen huone jossa lainaksi saatuja tavaroita. Tietokoneelle puutarhataso ja tuoli. Lattialla jokunen paperi.

Löysimme kolmen asunnon katsomisen jälkeen meidän näköisen uudehkon asunnon keskeltä EU-korttelia 12 kerroksesta, jossa on parveke. Muutto sujui helposti 2 matkalaukun siirrolla, koska kontti oli vasta matkalla Jakartasta Brysseliin.

Olimme helpottuneita kun asunto löytyi, mutta muutto täysin tyhjään asuntoon oli karuakin karumpi. Ei verhotankoja, ei vaatekaappeja, ei muuta kuin lamppu katossa ja kello olohuoneen seinällä. Mieheni työkaverilta saimme lainaan ilmapatjan ja pienen parvekepöydän ja 2 tuolia. Tuntui että Ikea oli ainut paikka mikä oli auki ja sieltä saimme pahvimukien tilalle oikeat kupit ja lautaset sun muut kipot keittiöön ja petivaatteetkin. Tässä huomaa miten vähällä sitä pärjääkään.

Asunto nähtävästi oli ollut ilman sähköä jonkun aikaa ja jouduimme hankkimaan pienen lämmittimen, jotta saimme lämpötilan pikku hiljaa kohoamaan.

Ajan kuluessa kauppojen osittain avauduttua löysimme mieleiset tuolit ja ruokapöytä olohuoneeseen, mutta toimitusaika näissä oli 1-2kk. Päätimme odottaa ja tyytyä kaverilta saatuu pieneen Klaffi-parvekepöytään, olimme näistä tyytyväisiä. Siinä hoitui Jyrkin etäkokoukset kuin ruokailutkin aika monen viikon ajan.

Ja kyllähän se aurinko alkoi sitten kuitenkin paistamaan…..