Lofootit – kalastajakylät osa 2
Edellisestä pysähdyspaikasta Å:sta lähdimme ajamaan pientä mutkittelevaa tietä kohti 9 kilometrin päässä sijaitsevaa Reinen kalastajakylää. Itsellä oli Reinen kalastajakylästä kovat ennakko-odotukset, varsinkin monien hehkuttaman Reinebringen huipun näkymistä. Vielä tänne ajaessa puhuimme kiipeämisestä paljon puhutun Reinebringen huipulle, mutta ajatus alkoi hivenen muuttua ajaessamme hurjan korkeiden ja jyrkkien vuorten juurella ja pelkkä ajatus kiipeämisestä sai hikipisarat otsalle. Kiipeäminen ilman harjoitusta huipulle tuntui nyt liian vaativalta. Sitähän se varmaan olisikin ollut meille tai varsinkin minulle.
Reinebringen nousu siis jäi tekemättä. Vuorelle on 1920 erikorkuista kapeaa kiviporrasta ilman kaiteita. Mietin että jos sinne olisin päässyt, poistulo olisi kyllä kauhistuttanut, maitohapoilla tärisevät jalat eivät olisi saaneet tehdä virheaskelta. Ja korkeapaikankammoisena pelkokin otti vallan ja kuvat ja videot jäi ottamatta yläilmoista. Ehkä joku toinen kerta. Kummipoika kävi kuitenkin huipulla ja otti kuvan.
Tästä pääset edelliseen postaukseen: Å:n kalastajakylä
Kalastajakylät, osa 2: Reine
Reine on Lofooteilla ehkä Norjan kuvatuimpia alueita, varsinkin Reinebringen huipulta otetut kuvat ovat jokaisen Lofootteja käsittelevän lehden palstalla. Reine koostuu saariketjuista, joita yhdistävät sillat ja mutkittelevat tiet ja jyrkät vuoret tuntuvat kasvavan suoraan merestä. Maisemia täällä jää vain ihastelemaan. Tämä pieni kalastajakylä on Moskenesin kunnan keskus ja nykyään kylässä asuu n. 300 asukasta, siis isompi kuin edellinen Å:n kylä. Videossa näet kylän kokoa ja voit aistia tunnelmaa. Askelmittariin kilometrejä tuli kyllä ilman Reinebringin nousuakin.
ALLA ON VIDEO KYLÄN TUNNELMISTA
Kylässä on enemmän palveluja, ravintoloita kuten myös turistejakin verrattuna Å:n kylään. Autopaikan kuitenkin saimme yllättävän helposti. Reine tarjoaa paljon ulkoilmaaktiviteetteja kuten melontaa, patikointia, pyöräilyä ja lauttamatkoja, joista korkeat vuonot näyttäytyy eri kulmalta. Myös perinteisiä Rorbuer-kalastajamökkejä löytyy täältä yöpymiseen, mutta ne kannattaa varsinkin kiireisempään kesäaikaan varata ajoissa. Meidän heinäkuun matkallamme emme vuokranneet mökkejä, eikä niitä juuri vapaana olisi ollutkaan. Todennäköisesti ne olisi olleet todella hintaviakin. Me olimme asennoituneet ja varautuneet telttaelämään. Leirintäalueilla matkailuautollakin liikkuessa voi olla kiireisempinä aikoina aika täyttä.
Kylässä kiertelyn lisäksi, kävimme syömässä erittäin herkulliset hampurilaiset aivan rannassa olevan turistikaupan yhteydessä. Enpä ole aiemmin syönyt hampurilaista, jossa olisi paikalla paistettu (ainakin niin uskon) täyslihapihvi pienen turistikaupan yhteydessä. Olipa herkullista!
Itse kylästä emme löytäneet sitä wau-efektiä, mitä olin haaveillut vaikka maisema ihan hieno olikin. Uskon, että se wau-efekti olisi vaatinut tuonne Reinebringen huipulle kiipeämisen.
Meitä sää suosi melkein koko matkalla.
Tankkasinne auton ja suuntasimme eteenpäin, mielessä pieni Hamnøyn kylä, joka sijaitsi vain 1,5 km Reinen kylästä koilliseen.
Hamnøy
Kylä sijaitsi aivan Lofoottien halki kulkevan tien varrella ja kylä vaikutti näyttävän enemmän lomakylältä kuin kalastajakylältä. Tosin upeat vuoret ympäröi tätäkin kylää. Kylä oli todella hiljainen vaikka oli heinäkuu, löysimme pääasiassa turisteille suunnattuja siistejä lomamökkejä. Meidän olisi ehkä pitänyt kiertää tämä pieni saari tarkemmin ja eksyä vähän kauemmas saaren reunamille.
Täälläkin lokit oli vallanneet osin asuntojen ikkunalaudat pesineen.
Hamnøyn jälkeen suuntasimme Lofoottien Viikinki Museoon.
Lofotr Viking Museum
Museon ulkonäkö oli hieno, mutta se oli ehkä suunnattu enemmän lapsille. Sisämuseosta n. kilometrin kävelymatkan päässä oli mahdollisuus päästä purjehtimaan viikinkiveneellä ja rannalle menevältä reitiltä löysimme mm. lampaita. Tuntui, että Suomen Viikinkimuseo Rosalassa, Kemiön saaren kunnassa on idyllisempi vierailukohde.
Yöpaikka
Löysimme söpön leirintäalueen pienen kiertelyn jälkeen, jossa maisema oli mitä viehättävin. Paikka oli Lofoten Bobilcamping. Kävimme tutustumassa tätä ennen myös siistiin Beach Camp-leirintäalueeseen, mutta tämä rannalla oleva leirintäalue oli aika tuulinen paikka, joten onneksemme jatkoimme etsimistä.
Tässä näkymässä oli seuraavana aamuna kiva juoda aamukahvit ja suunnata seuraavaan, odotettuun kohteeseen eli Henningsværiin. Tästä seuraavassa postauksessa lisää.
Lisää Norjasta…
Lofootit – kalastajakylät jylhien vuorten juurella
Lofoottien upea saaristo Pohjois-Norjassa koostuu seitsemästä saaresta, jotka ovat yhteydessä toisiinsa siltojen ja...
Lyngen, melontaretki Pohjois-Norjassa
Opastettu melontaretki Pohjois-Norjassa vuonna 2014. Meloimme Pohjoisen jäämeren reunalla Lyngenin niemimaan ympäri jylhissä maisemissa.
Me tykätään kovasti patikoida ja Reinebringen olisi ilman muuta ollut meillä ohjelmassa, mutta valitettavasti sää ei suosinut, vaan oli tuona päivänä sateinen. Jäi sen vuoksi väliin – hyvä syy palata Lofooteilla.