Tästä pääset edelliseen postaukseen: Henningsvær

Kaupungista lähtee myös useita vaellusreittejä. Tunnetuin niistä on Svolværgeita, 150m korkea vuorenhuippu ja Svolvægerin ikoninen maamerkki. Huipulta avautuu panoraamanäkymät kaupunkiin ja ympäröiviin saaristoihin. Svolvægereitan sanotaan sopivan useimmille kiipeilijöille, eikä reittiä pidetä erityisen vaikeana.

Kalastusteollisuus on tärkeä osa Svolværin arkea, kuten koko Lofooteilla ja Våganin kunta, johon Svolvær kuuluu, on yksi Norjan suurimmista kalatuotteiden viejistä.  Satamasta järjestetään opastettuja kalastusretkiä, joilla pääsee pyytämään paikallisia kalalajeja kuten turskaa, koljaa, makrillia ja jopa pallasta.

ALLA ON VIDEO SVOLVÆRIN TUNNELMASTA

Satamasta pääsee monille opastetuille risteilyille kuten Trollfjorden vuonolle, joka on yksi Norjan tunnetuimpia vuonoja. Trollfjorden tunnetaan erityisesti  kapeasta, noin sadan metrin suuaukostaan, jonka läpi myös suuret alukset kuten Hurtigruten-risteilyalukset kulkevat. Itse emme tällä kertaa ehtineet Trollfjordenille, mutta olisihan se ollut upea nähdä, miten ne  vuoren dramaattiset rinteet kohoavat suoraan merestä aina 1100metrin korkeuteen asti. Voin vain kuvitella, kuinka vaikuttavilta nämäkin vuoret näyttävät – pienemmätkin vuoret näyttävät niin uskomattoman ylväiltä.

Trollfjordilla pääsee näkemään myös merikotkia ja opastetuilla retkillä merenelämää voi tarkastella mm. merenalaisilla droneilla. Svolværista on myös lauttayhteys Skrovan saarelle, jonne pääsee vain meriteitse. Skrovalla suosituin aktiviteetti, yllätys, yllätys, on patikointi Skrova-vuorelle, joka kohoaa 258 metrin korkeuteen ja tarjoaa myös huippunäkymät. Kaikkia näitä merisafareita ja retkiä mainostetaan Svolværin satamassa,

Svolvær on ihan sympaattinen kaupunki, mutta sen pieni kalastajakylän charmi on hieman kadonnut. Svolvær oli yllättävän kaupunkimainen verrattuna siihen, mitä olin kuvitellut n. 4700 asukkaan paikkakunnasta. Svolvær oli kuitenkin kiva nähdä.

Lofooteilla on jokaiselle jotakin ja se on automatkailun unelmamaa. Maisemat on niin uskomattoman upeita; kuvauksellisia vuoria ja mutkittelevia teitä ja kymmeniä siltoja. Se tunne, kun seisot vuoren juurella ja tunnet oman pienuutesi, on sanoinkuvaamaton. Tien varsilla on tiheästi levähdyspaikkoja erityisesti maisemallisilla näköalapaikoilla, mikä tekee matkanteosta helpohkoa. Lofootit voi ajaa läpi muutamassa tunnissa, mutta saaren pikkukylissä, vuoristopoluilla, surffirannoilla ja valkohiekkaisilla rannoilla voisi viettää viikkojakin vain nauttien.

Ja sitten kotimatkalle Narvikin kautta.