Selamat pagi! Apa kapar!

Näillä sanoilla iloinen ääni tervehtii meitä siivousaamuisin. Ajatus tuntui aluksiksi tosi vieraalta että palkkaisimme kotiapulaisen pyörimään kotiimme varsinkin kun itse olen siellä. Mielikuvitukseni pääsi valloilleen miettiessäni millaisia ötököitä ulkona trooppisella alueella liikkuu ja kun näin vielä oven alapuolelta kuultavan auringonvalon niin en enää yrittänyt estää kotiapulaisen palkkaamista. Täällä on myös ajatus että on suotuisaa antaa töitä paikallisille jos vain on mahdollista. Myös paikalliset jotka pystyy palkkaavat apulaisen, joka usein myös asuu heidän kotonaan.

Ensin oli totuttelemista herätä aikaisin aamusta tietäen, että joku yrittää siivota viereisessä huoneessa. Siivousaamuisin oviverhon takana näkyy pieni hahmo liikkuvan hiirenhiljaa edestakas lakasten ja kuuraten kivilattiaa. Hän saapuu jo puoli kahdeksan aikoihin ja minä tunnen huonoa omaatuntoa tietäen, että hän saapuu pitkän matkan päästä meille auttamaan. Hän itse herää ennen neljää tekemään miehelleen ruokaa ja lähtee sen jälkeen meille auttamaan.

Näihin siivouspäiviin itsellä oli kyllä tottumista. Ensimmäisinä viikkoina tein ennätystä etenkin petien petaamisessa, koska en osannut ajatella että joku kun silmä vältää tulee petaamaan sänkyni. Tottumista siihenkin että pyykistä tulleet pikkuhousut viikataan pesun jälkeen ja laitetaan siististi laatikkoon. Tai palattua matkoilta, vaatekomero ja vaatelaatikot on käyty läpi ja  vaatteet viikattu millintarkkuudella suoriin pinoihin. Ihaninta kyllä tässä on saada aamupalalla valmiiksi paloiteltuja hedelmiä. Siihen kyllä voisin tottua.

Siivous on täällä jokapäiväistä, välttämätöntä. Tiskiä ei voi jättää pöydälle hetkeksikään, esimerkiksi jos pienikin leivänmuru jää pöydälle tai tiskialtaaseen, niin pienenpienet murkut valtaa kohteen. En tiedä onko kerrostaloissa samaa ongelmaa, näin ainakin meillä.

Ajoittain pihassa käy ötökkökarkottaja, joka puhaltaa jonkinmoista savua koko pihan täyteen. Silloin tulee kiire täyttää mahdolliset ovenraot matoilla ettei savu pääse sisään. Ja pelko että ötökät juoksee suoraan ovenraoista meille sisälle paeten savua ja kitkerää hajua. Tosin meidän pienen kekon kyllä päästäisin, joka aina ilmestyy jostakin laatikosta yllättäen ja säikyttäen, mutta nehän syövät ötököitä että ovat sen suhteen hyödyllisiä. Lapset käynnillään ristivät pienen kekkomme Erkiksi.

Meidän apulainen on ihana. Olen iloinen kun saan tutustua häneen. Hän on myös tutustuttanut minut indonesialaiosen ruuan saloihin, mausteissa teelusikallinen muuttui ruokalusikalliseksi, paprika muuttui pääsääntöiseksi chiliksi, kurkuma, korianteri, inkivääri ja itse inhoamani kuminakin tuli käyttöön, yllätys minulle. Myös lime-lehdet, sitruunaruoho, galangal jne.

Tässä on tyypillinen päivällinen meillä. Riisikeitin on minulle uusi tuttavuus, täällä riisi on tavallisesti pääraaka-aine suurimmassa osassa ruuista. Ruoka valmistetaan tyypillisesti paistamalla tai uppopaistamalla ja käytetään sen kanssa erilaisia maustekastikkeita.

Lisää Jakartasta…